Kreikkalainen tragedia

21.01.15 9:57 | Jussi Hahtela

Tragedian juuret ovat antiikin Kreikan teatterissa. Tragedia kuvailee toivottomaan jamaan joutuneen sankarin tilannetta. Olennaista on, että sankari on itse täysin syytön osakseen langenneeseen epäonneen. Määritelmä ei paljoa poikkea kreikkalaisten tulkinnasta maansa nykytilasta.

Tämän vuoden alussa eli 2450 vuotta kreikkalaisen tragedian kultakauden jälkeen sosiaalisessa mediassa levisi ilmiö nimeltä vaihtoehtoinen juonitiivistelmä. Olemassa olevien kirjojen nimistä blokataan muutama kirjan ja näin syntyneelle ”uudelle kirjalle” keksitään uusi juoni. Kreikan tilannetta voi taustoittaa vaihtoehtoisen juonitiivistelmän avulla vaikkapa Matti Röngän kirjan Mies rajan takaa avulla. Kirjaimia blokkaamalla uudeksi otsikoksi saadaan M           akaa ja tämän ”kirjan” juonitiivistelmä menee näin:

Makaa on kutkuttava tarina maasta, joka jalostaa makoilusta ja joutenolosta menestyksekkään vientituotteen. Matkailijoiden tuoma rahavirta ei kuitenkaan riitä pitkään, sillä turistien lisäksi myös isännät elävät kuin lomaillen. Rahojen loputtua maa alkaa elää velalla ja nerokkaan suunnitelman turvin maa onnistuu ottamaan huikean määrän lainarahaa pienemmän riskipreemion maiden siivellä. Elo on yhtä juhlaa kunnes kasvava velkavuori alkaa varjostaa rantoja ja pimeyden voimat kyseenalaistavat maan tavan elää. Makaa on kasvutarina velasta. Hyvä ja paha ottavat mittaa toisistaan. Saako paha palkkansa ja jos saa, maksetaanko se euroina vai drakmoina?

Kreikassa äänestetään sunnuntaina 25. tammikuuta uuden parlamentin kokoonpanosta. Mielipidemittauksia johtaa kommunistinen Syriza-puolue yli 30 prosentin kannatuksella.

Aatetta enemmän kreikkalaisia kiinnostavat Syrizan vaalilupaukset. Syriza vastustaa Kreikan pelastuspaketin kylkiäisenä tulevia säästöjä ja rakenteellisia uudistuksia, sillä nämä kurjistavat kreikkalaisten elämää. Kuvaava esimerkki vaalilupauksista on minimipalkan kaksinkertaistaminen.

Kärjistäen: Syriza lupaa lopettaa säästöt ja kasvattaa kuluja, vaikkeivät rahat riitä nykyisiinkään menoihin. Yhtälö ei avaudu finanssimatematiikan menetelmin, sen aukaisemiseksi tarvitaan sirkuskoulun oppeja. Syrizan ehdottama sirkustemppu on velkojen alaskirjaaminen, mutta tähän ei velkojamaissa ole poliittisia valmiuksia.

Radikaali ratkaisu Kreikan ongelmiin olisi velkojen yksipuolinen mitätöinti, ero eurosta ja oman valuutan raju devalvaatio viennin kirittämiseksi. Lainamarkkinoilla voisi hetken olla niukanlaisesti kavereita, mutta uudet velkanominaalit olisivat sen verran pieniä, että Kreikka voisi hyvin maksaa niistä tuntuvaa ylikorkoa ja silti säästää nykyisiin korkokuluihin verrattuna. Jos riskipreemio on riittävän korkea, aina löytyy tahoja, jotka ovat valmiita riskin kantamaan.

Kreikan euroero ei kuitenkaan olisi kestävä ratkaisu Kreikan perimmäiseen ongelmaan eli heikkoon kilpailukykyyn. Kilpailukyky ei voi pidemmän päälle rakentua pelkän devalvoitumisen varaan, sillä devalvaatio johtaa kilpailukykyä syövään inflaatioon. Kreikkalaiset arvostavat suomalaisten talousneuvoja yhtä paljon kuin teini-corollan omistaja katsastusmiestä, mutta nimenomaan devalvaatio-inflaatiokierteestä Suomessa on maailmanluokan osaamista.

Vaikka Kreikka irtautuisi eurosta, pitäisi sen ennen pitkää silti tehdä kipeät rakenteelliset uudistukset. Euromaana kreikkalaisilla on aito paine uudistaa taloutta ja troikka on kreikkalaispoliitikoille hyvä syntipukki. Jos kone polkaistaan käyntiin devalvoimalla, houkutus rakenteellisiin uudistuksiin häviää tasan sillä hetkellä kun ensimmäisen vientitulot ropisevat kirstuun.

Eli Kreikan kannattaa oman etunsa takia pysyä eurossa. Ja oman etunsa takia muiden euromaiden kannattaa pitää Kreikka eurossa. Valtaosa Kreikan velasta on julkisissa käsissä (mm. muut euromaat ja IMF), joten niiden mitätöityminen ei iskisi euroalueen pankkien taseisiin. Ilman rajua turbulenssia markkinoilla ei Kreikan euroerosta kuitenkaan selvittäisi.

Veikkailu kuka lähtee seuraavaksi, alkaisi saman tien. Kukaan ei sijoittaisi Espanjaan tai Italiaan, sillä miksi ottaa riski, että rahapanostusta realisoitaessa maassa on käytössä eri valuutta, joka lähtökohtaisesti on radikaalisti euroa heikompi.

Poliittisesti Kreikan ero olisi euroalueella täysi katastrofi. Peruuttamattomasta tulisi peruuntuva ja poliittinen arvovalta laimenisi kuin ouzo turistibaarissa, jossa juomista ei tarjota kuittia. EU- ja eurovastaisuus on jo valmiiksi korkeaa ja populistien olisi helppo hyödyntää (jälleen kerran) Kreikkaa. Miksi kärvistellä itse velkataakan ja jättityöttömyyden kourissa (jotka luonnollisesti ovat euron vika), kun Kreikka porskuttaa samaan aikaan velattomana ja vienti vetää. Populismin muuttuminen valtavirraksi kasvattaisi poliittista riskiä ja yleistä epävarmuutta. Eli euroalueen poliitikoilla on oman arvovaltansa ja yleisen vakauden takia vahva intressi pitää porukka kasassa.

Pidemmän päälle Kreikan kannattaa pysyä eurossa, mutta pakottaa sitä ei siihen voi. Kirjallisuusteemassa pysyen, on kreikkalaisista itsestään kiinni tuleeko heistä jatkossa mieleen Dostojevskin Idiootti vai Irvingin Oman elämänsä sankari.

Latest blog posts from Jussi Hahtela

Blogi: Sääntelyvimma - talouden turha käsijarru

Talous Jussi Hahtela

Sääntelyvimma hidastaa ja mahdollisesti jopa estää Suomen talouden toipumisen.

Blogi: Miksi talouden edes pitäisi kasvaa?

Talous Jussi Hahtela

Talous on työtä ja työpaikkoja.