Blogi: Koulutussäästöt – tervettä realismia vai mätä omena?

05.02.16 10:02 | Talous | Jussi Hahtela

Hallituksen koulutusleikkaukset ovat saaneet kansankynttilöiden liekit lepattamaan ja omenaa on vedetty väärään kurkkuun muuallakin kuin opettajienhuoneissa. Närkästyksen lomassa on hyvä muistaa, ettei tämäkään asia ei ole pelkistettävissä mustavalkoiseksi kuvaksi kaksiulotteiselle hyvä-paha -akselille.

On kiistaton tosiasia, että Suomen julkinen talous on neljän taantumavuoden jäjiltä surkeassa jamassa. Hyvinvointivaltio siinä laajuudessa kun se vaalilupauksissa on totuttu esittämään, on osoittautunut ylihintaiseksi utopiaksi. Julkiset menot on sopeutettava vastaamaan oikeasti, kestävästi ja oikeudenmukaisesti käytettävissä olevia varoja. Tässä prosessissa mikään hallinnonala ei välty säästöiltä. Olennaista on, mitä säästöillä viime kädessä tarkoitetaan ja miten ne toteutetaan.

Rahakasoja ei katsota kaukoputkella ainoastaan julkisella sektorilla, raha on toimintaa rajoittava tekijä myös yksityisellä puolella. Yritys pyörii omistajien rahoilla ja rahoilla on tiukka tuottovaatimus. Tuottovaatimus linkittyy kustannustehokkuuteen, mikä käytännössä tarkoittaa mahdollisimman hyvän tuotoksen aikaansaamista annetuilla niukoilla resursseilla. Markkinatalous pitää huolen siitä, että kustannustehokkuus on yrityksissä yleensä endogeeninen eli sisäsyntyinen prosessi. Julkinen sektori toimii eri logiikalla. Se pyörii kasvottomilla verovaroilla, joiden omistajaohjaus on usein ohut kuin teini-corollan kosketus tienpintaan routavaurion aiheuttaman nosteen ylittäessä tarvikeliikkeestä ostetun yleismallisen takaspoilerin aikaansaaman downforcen.

Jos koulutussäästöt tarkoittavat toiminnan tehostamista, päällekkäisyyksien karsimista ja tehottoman hallinnon virtaviivaistamista, kritiikki säästöjä kohtaan on kohtuutonta, jopa järjetöntä. Veronmaksajilla on oikeus siihen, että verovaroja käytetään kustannustehokkaasti. Säästöjä voi perustella myös väestörakenteellisilla muutoksilla. 1-10 ja 11-20 -vuotiaiden eli nykyisten ja tulevien koululaisten ja opiskelijoiden ikäluokat ovat selvästi vanhempia ikäluokkia pienempiä. Väestön rakenteellisten muutosten pitää heijastua resurssien allokaatioon.

Väestön määrä ikäluokittain

Kuva: Pienemmät ikäluokat voidaan kouluttaa pienemmillä resursseilla

Mutta mikäli säästöt tarkoittavat sitä, että lasten ja nuorten oppiminen oikeasti vaarantuu, kritiikkiin on parhaat mahdolliset perusteet.

Hallitus on aiheellisesti huolissaan Suomen hintakilpailukyvystä, mutta yhtä aiheellisesti sen pitäisi olla huolissaan Suomen aivokilpailukyvystä. Vaikka hallitus onnistuisikin hintakilpailukykyloikassaan, Suomesta ei ikinä tule kokoonpanoteollisuuden luvattua maata. Suomen tulevaisuus on korkean jalostusasteen tuotannossa ja innovoinnissa, jotka tarvitsevat tekijöikseen koulutettuja osaajia, arvonlisääjiä.

Vanhempien sosioekonominen asema korreloi edelleen lasten kouluttautumisen kanssa, mutta Suomi on siitä poikkeuksellinen maa, että täällä kaikilla on taustasta riippumatta aito mahdollisuus kouluttautua juuri niin pitkälle kuin oma motivaatio riittää. Kyse on paitsi tasa-arvosta, raadollisesti myös talouden realiteeteista. Suomi on väkiluvultaan pieni maa, eikä täällä ole varaa hukata yhtään potentiaalista koulutettavaa.

Ja on tärkeää muistaa, ettei pelkkä olemassa olevan tiedon opettelu riitä. Opetuksen lisäksi korkeakoulujen toinen peruspilari on tutkimus. Juhlapuheissa peräänkuulutettu innovointi ei ole pelkkää älyllistä ilottelua, se jos mikä rakentuu istumalihasten ja kärsivällisyyden varaan. Innovaatiot ja läpimurrot pohjautuvat usein perustutkimukseen, joka on suurimman osan ajasta tylsää puurtamista. Sadasta projektista ehkä vain yksi lentää, mutta kuka laskee tunteja, jos lentoon lähtenyt projekti on mullistava keino varastoida tuulienergiaa tai toimiva syöpälääke?

Koulutussäästöjen itsetarkoituksellinen vastustaminen on epä-älyllistä. Asioita voi aina tehostaa ja jokaisen hallinnon- ja toimialan pitää sopeutua resurssien niukkuuteen. On kuitenkin syytä toivoa, että niukkuutta jaettaessa muistetaan, ettei koulutus ole pelkkä kulu vaan pikemminkin investointi. Koulutukseen investointi ja tulevien sukupolvien aivokilpailukyvystä huolehtiminen on vähintä, mitä nykyinen päättäjäsukupolvi voi tehdä. Ilman parasta mahdollista kansainvälisen tason osaamista tulevat sukupolvet eivät saa maksettua entisten ja nykyisten sukupolvien kasaamaa velkataakkaa.

Jussin viimeisimmät kirjoitukset

Blogi: Sääntelyvimma - talouden turha käsijarru

Talous Jussi Hahtela

Sääntelyvimma hidastaa ja mahdollisesti jopa estää Suomen talouden toipumisen.

Blogi: Miksi talouden edes pitäisi kasvaa?

Talous Jussi Hahtela

Talous on työtä ja työpaikkoja.