Blogi: Saako koulutusmenoja leikata?

06.05.16 10:35 | Talous | Pasi Sorjonen

Väestön koulutustason kohoaminen viimeisen 50 vuoden aikana vauhditti ennen näkemättömällä tavalla Suomen talouden nousua. Kattavan ja hyvän koulutuksen ansiosta suomalainen työvoima kykenee suoriutumaan vaativista työtehtävistä paremmin kuin koskaan aikaisemmin. Koulutus on antanut yhä useammalle eväät tehdä työtä, jossa korkea tuottavuus tuo kelvollisen elintason.

En silti vastusta hallituksen koulutusleikkauksia. Selitän kohta miksi. Aloitan kuitenkin eräillä koulutuksen tarjoamilla kiistattomilla eduilla.

Mennään ajassa taaksepäin. Vielä vuonna 1970 kolme neljästä 15 vuotta täyttäneestä oli vailla minkäänlaista perusasteen jälkeistä tutkintoa. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli vajaat 53 000 (eli 1,5 prosenttia). Tutkijan koulutuksen hankkineita (lisensiaatti tai tohtori) oli tietysti vielä paljon vähemmän, vain runsaat 4 000.

Sittemmin nuoremmat ikäluokat ovat jatkuvasti kouluttautuneet pidemmälle kuin edelliset sukupolvet. Näin keskimääräinen koulutustaso on noussut hitaasti mutta varmasti. Vuonna 2014 ilman tutkintoa oli yhä 30 prosenttia, mutta valtaosa heistä oli tietysti jo eläkeläisiä. Muuten koulutuksen leveys ja taso olivat kohentuneet kaikilla tasoilla. Ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneita oli jo lähes 395 000 (8,6 prosenttia). Tutkijan koulutuksen saaneiden määrä oli noussut vajaaseen 42 000 henkilöön (0,9 prosenttia). Vajaassa puolessa vuosisadassa kykymme suoriutua vaativista asiantuntijatehtävistä parantui oleellisesti.

15 vuotta täyttäneen väestön koulutustaso 06052016

Samanlaista tuottavuuden loikkaa kaivataan nyt uudelleen. Se ei kuitenkaan onnistu vanhoilla keinoilla, koska koulutustaso on hilattu jo jokseenkin niin ylös kuin nykykeinoilla on mahdollista. Niinpä pitäisi löytää uusi viisastenkivi, uusi turboruuvi, jota vääntämällä koulutusjärjestelmä hyppää uudelle tasolle ja kykenee tuottamaan entistä kovempia osaajia.

Koulutusmenojen leikkaukset eivät sovi yhteen tällaisten ajatusten kanssa.

On muutakin. Me kaikki voimme miettiä omaa elämäämme ja sitä, kuinka paljon koulutus on sitä muovannut. Olisiko ilman koulutusta nykyistä työpaikkaa, työhistoriaa, niiden tuomia tuttavaverkostoja, sosio-ekonomista asemaa, ja läheskään samaa elintasoa? Ei ainakaan minulla. Työkaverit olisivat toisia. Ei olisi opiskeluaikana hankittua ystäväpiiriä. Puoliso olisi luultavasti joku toinen – ja samalla lapsetkin, koti jossain muualla. Sanalla sanoen, ilman koulutusta me emme olisi sitä, mitä me nyt olemme. Mikään ei ole kuitenkaan tullut ilmaiseksi. Töitä on pitänyt tehdä paljon ja se on tutkintojen tarkoituskin. Ja veroina koulutuksen kustannus on tullut maksettua jo moneen kertaan takaisin.

Haluamme tietysti, että nuorilla sukupolvilla on mahdollisuus vähintään samaan. Siten, että myös he voivat koulutuksen avulla sekä omilla taidoillaan ja sinnikkyydellään nousta yhteiskunnassa miten korkealle tahansa perheen varallisuudesta riippumatta.

Myös tällaisiin ajatuksiin koulutusmenojen leikkaukset sopivat huonosti.

Nuoret ikäluokat ja väestöennuste 06052016

Julkinen keskustelu on nähdäkseni toistaiseksi unohtanut yhden oleellisen asian. Kuinka suuria ovat tulevat nuoret ikäluokat? Onko koulutettavia tulevaisuudessa enemmän vai vähemmän kuin nyt? Jos ikäluokat ovat pienempiä, koulutusmenoja on ehkä mahdollista pienentää siten, että panostus per oppilas tai opiskelija voi kasvaa paitsi nimellisesti myös reaalisesti.

Vilkaistaanpa siis väestön määrän kehitystä ja tuoreinta Tilastokeskuksen väestöennustetta. Enintään 25-vuotiaiden määrä on vähentynyt 199 000 henkilöä (11 prosenttia) vuoden 1980 jälkeen. Ennusteen mukaan tuo määrä vähenee seuraavan vuosikymmenen aikana ainakin 25 000 henkilöä lisää (vajaalla kahdella prosentilla). Vain peruskouluikäisten määrä kasvaa lähivuosina, mutta se onkin matalin ainakin 35 vuoteen. Eikä se nouse läheskään tarpeeksi paikatakseen viimeisen 15 vuoden aikana koetun yli 50 000 lapsen vähennyksen.

Oheinen kuva kertoo, miten eri tavoin koulutusta tarvitsevien määrä on kehittynyt ja kehittyy eri ikäluokissa. Lukioikäisten määrä on vähentynyt jyrkästi ja heitä on nyt vähiten 24 vuoteen. Se selittää, miksi erityisesti 20–25-vuotiaiden eli potentiaalisten korkeakouluopiskelijoiden määrän ennustetaan vähenevän 10 prosenttia seuraavan vuosikymmenen aikana. Tarha- ja esikouluikäisten määrän arvioidaan vähenevän jopa pysyvän oloisesti.

Kannatan ainoastaan koulutusmenojen kokonaispotin leikkauksia, ja pääasiassa vain sen vuoksi, että koululaisten ja opiskelijoiden määrä vähenee. Leikkauksista huolimatta menot per opiskelija voivat silti edelleen nousta, ainakin jos opiskelijoiden määrä ollenkaan seuraa ikäluokan kokoa. Tämän lisäksi pitää voida keskustella siitä, kuinka monta ammattikorkeakoulua, korkeakoulua ja yliopistoa tarvitsee maa, jossa 20–25-vuotiaiden määrä vähenee selvästi?

Rikastetaan julkista keskustelua koulutusleikkauksista ja tuodaan siihen väestön kehitys mukaan. On oleellista tarkastella koulutuspanostuksia opiskelijaa kohden. Jos opiskelijamäärät vähenevät, menojenkin on voitava pienentyä.

Pasin viimeisimmät kirjoitukset

Blogi: Kuuma asuntokauppa?

Asuminen ja lainat Pasi Sorjonen

Seuratessani uutisia ja kuunnellessani kiinteistönvälittäjien ja erilaisten asiantuntijoiden arvioita en voi välttyä saamasta sellaista käsitystä, että asunt...

Blogi: Heinäkuussa vaateostoksille

Talous Pasi Sorjonen