Kimalaisen lento katkesi

kangasharju_31102014
30.10.14 14:00 | Talous | Aki Kangasharju

Pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa verrataan usein kimalaiseen. Elintaso on korkea, vaikka teorian mukaan suuren julkisen sektorin pitäisi syödä kasvun eväät. Nyt kuitenkin Suomi-kimalaisen kantokyky on ylitetty.

1970-luvun puolivälistä saakka saatavilla olevasta tilastosta havaitaan, että yksityisen sektorin työpaikat ovat vähentyneet neljä prosenttia, vaikka väkiluku, eli yksityisen sektorin tienesteillä elätettävien joukko on noussut 15 prosenttia. Samalla yksityisen sektorin tienestillä elää myös julkinen sektori. Julkisen sektorin työpaikat ovat lisääntyneet huimat 70 % viimeisen 40 vuoden aikana.

1980-luvu loppupuolelle saakka julkisen sektorin kasvua selitti hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen. Kasvutrendi kuitenkin palasi 1990-luvun laman jälkeen, vaikka yleinen mielipide puhui enemmänkin hyvinvointiyhteiskunnan alasajosta.

Hyvinvointiyhteiskuntaa ei varsinaisesti rahoiteta yksityisen sektorin työpaikoilla, vaan yksityisen sektorin työtunneilla. Työtuntitarkastelu osoittaa tilanteen työpaikkatarkasteluakin karummaksi. Yksityisen sektorin työtunnit ovat vähentyneet jopa 18 % viimeisen 40 vuoden aikana. Vuonna 1975 yksityisen sektorin työlliset olivat 41 % koko väestöstä, kun ne vuonna 2013 olivat enää 34 %.

Joku voisi luulla, että Suomi olisi ollut jo ajat sitten konkurssissa tällaisella kehityksellä. Konkurssi on kuitenkin pystytty tähän saakka välttämään hyvän tuottavuuskehityksen ansiosta.  Pienempi yksityisen sektorin osuus riitti kustantamaan kasvavan väestön ja julkisen sektorin finanssikriisiin saakka, koska yksityisen sektorin työtunnilla pystyttiin koko ajan tuottamaan enemmän verotettavaa arvonlisää.

Viime aikoina tuottavuus on kuitenkin romahtanut, mikä on nostanut kuntien ja valtion yhteenlasketut menot yhdeksän miljardia euroa tuloja suuremmiksi. Samaan aikaan myös 1990-luvun puolesta välistä alkanut yksityisen sektorin työllisyyden nousutrendi on kääntynyt.

Eikä tulevaisuuden lentosää näytä suinkaan seesteiseltä. Yhtäältä eläkeikäisten määrä kasvaa ennätysvauhtia 2030-luvulle saakka. Toisaalta Nokian ja metsäsektorin ongelmien johdolla menetetyn kapasiteetin uudelleen rakentaminen on väistämättä hidasta. Meiltä puuttuu ennen kaikkea valuutan kelluttamisen kaltainen taikakeino, joka pelasti Suomen 1990-luvun lamasta.

Devalvaation sijaan meidän on rakennettava teollinen pohja vanhan raunioille innovoimalla, riskejäkin ottamalla ja ylipäätään tekemällä yritystoiminta kannattavaksi ja houkuttelevaksi vaihtoehdoksi.

Jos yksityisen sektorin työpaikkojen määrää ei saada pian kasvuun, kimalainen tippuu korkealta ja kovaa. Turbulenssi on jo tuimaa.

Latest blog posts from Aki Kangasharju

Blogi: Brexit pelottaa – mutta ei toteudu

Talous Aki Kangasharju

EU:sta eroa hakevat ovat siirtyneet johtoon Britannian mielipidetiedusteluissa.

Blogi: Kuka pelkää globalisaatiota?

Talous Aki Kangasharju

Globalisaatiota on pidetty länsimaille edullisena ainakin 1940-luvun tutkimuslöydöksistä alkaen. Tuoreimmat havainnot asettavat tuloksen kyseenalaiseksi, sil...

Blogi: Startup-into tarvitsee lisää polttoainetta ja suuria ajatuksia

Talous Aki Kangasharju

Startupit tarvitsevat nykyistä rohkeampaa politiikkaa sekä Slushin tapaisten tapahtumien mukanaan tuomaa kiinnostusta ja kannustusta, jotta positiivinen star...