Blogi: Suomen hippulat eivät vingu ilman yrittäjiä

10.07.15 9:20 | Markkinat | Jussi Hahtela

Talouden pitkän kuivan kauden jälkeen työryhmä jos toinenkin miettii kuumeisesti, miten Suomen hippulat saadaan jälleen vinkumaan. Teoriassa asiat ovat yleensä helppoja. Se, mikä pätee vyötärön kasvuun, toimii myös taloudessa. Eli taloutta voidaan kasvattaa määrien kautta tekemällä enemmän työntunteja tai tuottavuutta parantamalla.

Yksi suomalaisten lomakauden suosikkiharrastuksista on painon nosto. Suppean ja epätieteellisen otannan perusteella paino nousee kesälomalla helposti pari kolme kiloa. Painoa voi nostaa kahdella tavalla. Ensimmäinen perustuu määriin. Ruoansulatuksen työstettäväksi mätetään mahdollisimman paljon tavaraa. Toinen, hienostuneempi keino, perustuu tuottavuuteen. Painoa nostetaan syömällä kilomääräisesti vähemmän, mutta painottaen runsaasti energiaa sisältäviä ruokia ja juomia.

Talouden pitkän kuivan kauden jälkeen työryhmä jos toinenkin miettii kuumeisesti, miten Suomen hippulat saadaan jälleen vinkumaan. Teoriassa asiat ovat yleensä helppoja. Se, mikä pätee vyötärön kasvuun, toimii myös taloudessa. Eli taloutta voidaan kasvattaa määrien kautta tekemällä enemmän työntunteja tai tuottavuutta parantamalla.

Tuottavuuden parantaminen kuulostaa helposti yt-neuvotteluilta. Teknologialoikat, kuten höyrykone tai digitalisaatio, tekevät kokonaisista ammattiryhmistä tarpeettomia ja arkisempienkin tuottavuudenparannusprojektien tavoitteena on viime kädessä tuottaa tavaroita ja palveluita pienemmillä yksikkökustannuksilla eli vähemmällä väellä.

Asia ei kuitenkaan ole näin mustavalkoinen. Maailma muuttuu ja siinä sivussa muuttuu myös työelämä. Teknologia tekee joistain ammateista tarpeettomia, mutta vastaavasti se myös luo uusia työrooleja ja mahdollisuuksia.

Tavallisimmat tekniset keinot tuottavuuden parantamiseksi ovat investoinnit ja ulkoistamiset. Jonkun pitää myydä, toteuttaa ja ylläpitää investointi. Ulkoistettaessa sama työ tehdään edelleen, mutta ainoastaan eri Y-tunnuksella.

Suomen kaltaisessa pienessä kansantaloudessa työvoima on niukka resurssi, joten sen tuottavuus on ensisijaisen tärkeää. Toisin sanoen niukkojen työvoimaresurssien pitää olla parhaassa mahdollisessa käytössä.

Yksi keskeinen kysymys on, onko Suomessa riittävästi yrityksiä vastaamaan muuttuvan ja pirstaloituvan työelämän tarpeisiin? Ovatko suomalaiset halukkaita tarttumaan tilaisuuksiin ja ryhtymään yrittäjiksi?

Suomessa on nähty, kuinka riskialtista on olla muutaman ison yrityksen varassa. Kaiken riskinhallinnan perusta on hajauttaminen ja sama pätee myös kansantalouteen. Riskienhallintavinkkelistä useampi pieni yritys on parempi kuin yksi jätti.

Esimerkiksi Saksassa on suhteessa enemmän pieniä ja keskisuuria yrityksiä kuin Suomessa. Verkottuvat pienyritykset ovat tuottavuuden kannalta erinomaisia. Jokainen keskittyy omaan ydinosaamiseensa ja ostaa tarvitsevansa palvelut toisilta yrityksiltä. Näin muodostuu verkosto, joka on kuin hämähäkinseitti. Kevyt ja joustava, mutta silti vahva. Kokonaisuus kestää, vaikka joku nurkka hajoaisikin.

Globaalit markkinat ja teknologian kehitys pakottavat yritykset miettimään kilpailukykyään, joka viime kädessä liittyy tuottavuuden kohentamiseen. Muutosprosessi luo kysyntää erikoistumiselle ja uudenlaiselle osaamiselle. Mutta miten suomalaiset saadaan rohkaistua yrittäjiksi?

Byrokratian ja sääntelyn syyttäminen on liian laiska vastaus siihen, miksei Suomessa ole enempää yrityksiä. Toki kaikesta tarpeettomasta jäykistelystä pitää pyrkiä eroon, mutta ratkaisevassa roolissa ovat ehkä sittenkin asenteet.

”Joka kuuseen kurkottaa, se katajaan kapsahtaa” kertoo paljon suomalaisesta asenneilmapiiristä. Suomalainen on riskinkarttaja, joka imee ”ettei vaan nyt sattuis mitään” –asenteen jo äidinmaidonvastikkeen mukana. Ryhdy siinä sitten yrittämään. Jos menestyt, olet epäilyttävä keinottelija, ehkä jopa riistäjä. Jos et menesty, hokee besserwissereiden kuoro moniäänisesti: ”mitäs läksit”.

Samaan aikaan Suomessa kadehditaan ruotsalaisia, joilla näyttää olevan hämmästyttävä kyky muuttaa niin tusinahuonekalut, -vaatteet kuin -musiikkikin kansainvälisiksi menestyskonsepteiksi. Mutta onko kukaan koskaan miettinyt montako epäonnistunutta yritystä yhden menestystarinan varjoon jää? Aina ei osu, mutta ei se ole vaarallista. Olennaista on se, ettei onnistumisia voi tulla, jos ei edes yritä. Ja jos ei ensimmäisellä kerralla onnistu, aina voi ottaa opikseen ja yrittää uudestaan. Virheitä ei kannata pelätä. Monella menestyneellä yrittäjällä on kuluneet kantapäät.

Jussi Hahtela viimeisimmät kirjoituk

Blogi: Sääntelyvimma - talouden turha käsijarru

Talous Jussi Hahtela

Sääntelyvimma hidastaa ja mahdollisesti jopa estää Suomen talouden toipumisen.

Blogi: Miksi talouden edes pitäisi kasvaa?

Talous Jussi Hahtela

Talous on työtä ja työpaikkoja.