Eduskunnan talousvaliokunnan yllätysehdotus nostaa asuntolainojen enimmäiskesto 40 vuoteen olisi piristysruiske asuntomarkkinoihin ja edistäisi niiden elpymistä. Myös stressitestien uudelleenharkinta edesauttaisi tarkempaa ja joustavampaa lainanantoa.
Eduskunnan talousvaliokunta esitti, että asuntolainojen enimmäiskestoa nostetaan 40 vuoteen. Aiemmin hallitus oli esittänyt, että asunto- ja taloyhtiölainojen takaisinmaksuaikojen enimmäispituus nostettaisiin 35 vuoteen nykyisestä 30 vuodesta.
Talousvaliokunnan esitys enimmäislaina-ajan nostamisesta on myönteinen poikkeama hallituksen alkuperäiseen esitykseen. Muutoksen merkitys ei rajoitu yksittäisen lainan kuukausierän pienentämiseen, vaan sillä voi olla myös laajempia, kulutusta vahvistavia vaikutuksia.
Mietintö käsittelee muitakin asuntoluototuksen kannalta keskeisiä teemoja aina enimmäislaina-ajasta stressitestien päivittämiseen. Kokonaisuus muodostaa kiinnostavan mahdollisuuden aktivoida markkinaa ja tukea hallittua velanottoa – sekä vahvistaa luottamusta markkinan toimivuuteen laajemmin.
Joustavuutta ja säästöjä
Keskimääräisen, noin 150 000 euron, lainan kuukausierän aleneminen lähes sadalla eurolla on jo itsessään merkittävä. Kun maksurasitus kevenee, yhä useampi kotitalous voi siirtyä vuokralta omistajaksi tai tehdä asunnonvaihtopäätöksen aiemmin.
Tämä voi lisätä kaupankäyntiä erityisesti ensiasunto- ja kasvukeskusmarkkinoilla sekä tukea työvoiman liikkuvuutta ja kulutuskysynnän kasvua. Samalla kotitalouksille jää enemmän liikkumavaraa elämän eri vaiheissa, kuten perheen perustamisen tai uramuutosten yhteydessä.
Vapautuvia varoja voidaan myös ohjata säästämiseen ja sijoittamiseen, mikä tukee varallisuuden monipuolisempaa kerryttämistä tilanteessa, jossa suomalaisten varallisuudesta yli 60 prosenttia on sidottu omistusasuntoihin. Lisäksi pidempi laina-aika voi toimia puskurina korkojen vaihtelulle ja parantaa kotitalouksien kykyä sopeutua talouden epävarmuuteen.
Enimmäisluototuksen nostosta tukea kauppaan
Ehdotus luototussuhteen mahdollisesta joustavoittamisesta kaikille asuntolainan ottajille aina 95 prosenttiin asti taloustilanteen niin vaatiessa voisi puolestaan madaltaa merkittävästi asunnonvaihtamisen kynnystä. Erityisesti tilanteessa, jossa säästöjen kerryttäminen on hidasta, tämä voi tuoda markkinoille uusia ostajia – ennen kaikkea kodinvaihtotilanteissa.
Kun kysyntäpohja laajenee, vaikutukset voivat heijastua koko asuntomarkkinan likviditeettiin: myyntiajat lyhenevät ja hintamuodostus tehostuu. Samalla rakentamisen edellytykset paranevat, mikä tukee koko talouden aktiviteettia.
Vastuullisesti toteutettuna uudistus ei tarkoita hallitsematonta riskinottoa pankeille tai asiakkaille, vaan rahoituksen parempaa kohdentumista kotitalouksille, joiden maksukyky on kunnossa mutta alkupääoma rajallinen.
Stressitestien muutoksesta joustoa
Stressitestien parametrien tarkentaminen nykyisestä 6 prosentista 25 vuoden laina-ajalla on uudistuksista rakenteellisesti ehkä merkittävin. Kun testit vastaavat paremmin lainojen todellisia ehtoja – kuten korkosidonnaisuuksia ja takaisinmaksuprofiileja – luotonanto voi muuttua samanaikaisesti tarkemmaksi ja joustavammaksi. Tämä voi poistaa tilanteita, joissa luottokelpoisia asiakkaita jää rahoituksen ulkopuolelle liian karkeiden oletusten vuoksi.
Samalla uudistus vahvistaisi rahoitusjärjestelmän vakautta, kun riskit tunnistetaan aiempaa realistisemmin. On myös hyvä huomioida, että ajantasaisemmat stressitestit voivat parantaa pankkien riskienhallintaa ja lisätä markkinoiden läpinäkyvyyttä.
Yhdessä nämä muutokset voivat luoda edellytyksiä asuntomarkkinoiden piristymiselle ilman, että vastuullisuudesta tingitään. Ehdotukset ovat toteuttamiskelpoisia, eikä niillä ole suoria vaikutuksia valtiontalouteen. Ne mahdollistavat paremman yhteensovittamisen kotitalouksien todellisen maksukyvyn ja rahoituksen ehtojen välillä.
Lopulta vaikutukset riippuvat toteutuksesta sekä muutosten avoimesta ja monipuolisesta viestinnästä. Kun joustoja käytetään harkiten ja läpinäkyvästi, ne lisäävät luottamusta, vauhdittavat markkinaa ja tukevat kestävää velkaantumista pitkällä aikavälillä.
