Mannaa matalia korkoja kaipaaville

Etenkin monet asuntovelalliset toivovat korkojen huomattavaa laskua. Useimmissa ennusteissa korot laskevat kuitenkin vain hitaasti ja maltillisesti. Historia puoltaa selvästi nopeampaa ja suurempaa laskua. 

Moni on elätellyt jo hyvän aikaa toivoa matalien korkojen rynnistyksestä apuun talousahdingon keskellä. Yksi haaveilee helpotuksesta korkeisiin asuntolainamenoihin. Toinen ajattelee korkojen laskun helpottavan julkisen talouden säästöpaineita. Kolmas pohtii matalamman korkotason kääntävän koko Suomen talouden jälleen nousu-uralle. 

Toiveet korkojen laskusta eivät olekaan turhia. EKP:n ensimmäinen koronlasku kesäkuun kokouksessa näyttää päivä päivältä todennäköisemmältä. Aivan toinen kysymys on kuitenkin se, miten merkittävää helpotusta korkojen laskusta kannattaa jatkossa odotella.

Omassa perusennusteessamme korot laskevat rauhallisessa tahdissa, ja ennustamamme vajaan parin prosenttiyksikön lasku EKP:n talletuskorossa seuraavan puolentoista vuoden aikana on huomattavasti pienempi ja hitaampi kuin vuosina 2022 ja 2023 nähty 4,5 prosenttiyksikön nousu. Markkinahinnoittelun mukaan korot laskevat tätäkin vähemmän. 

Monenlaiset korkopolut ovat mahdollisia

Tulevaisuus on luoteeltaan epävarma, ja hyvin monenlaiset korkopolut ovat edelleen mahdollisia. EKP itse on puhunut korkojen normalisoinnista. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että korot palautetaan vähitellen kohti pidemmän aikavälin tasapainotasoja. Toisin sanoen nykyisestä kiristävästä rahapolitiikan virityksestä palattaisiin vähitellen kohti neutraalia rahapolitiikkaa. 

Historiassa tällainen korkojen normalisointi on onnistunut hyvin harvoin, ja kiristävää rahapolitiikkaa on yleensä seurannut elvyttävä viritys. Myös koronnostojen alkaessa vuonna 2022 puhuttiin korkojen normalisoinnista, mutta lopulta korkoja pitikin nostaa rajusti. 

Mitä historian koronlaskusyklit kertovat?

EKP:n melko lyhyeen historiaan ei mahdu kovin monta kokonaista korkosykliä, mutta tarkasteluhorisonttia voi pidentää tutkimalla esimerkiksi suurimman euromaan Saksan toimintaa ennen euroaikaa.

Saksan keskuspankki Bundesbankin / EKP:n koronlaskusuhdanteissa korkoa on aina laskettu vähintään kaksi prosenttiyksikköä vuodesta 1960 lähtien, jos vuonna 2011 alkaneet koronlaskut jätetään pois laskuista. Tuo uusin laskusykli on ihan perustelua jättää tämän tarkastelun ulkopuolelle, koska silloin EKP:n talletuskoron lähtötaso oli vaivaiset 0,75 prosenttia, laskuja ei edeltänyt kunnollinen korkojen nousu, korot laskivat hitaasti useiden vuosien aikana ja ajanjakso sisälsi varovaista kokeilua negatiivisten korkojen tehosta. Ja itse asiassa markkinakoroille relevantti ohjauskorko muuttui tuolla aikavälillä EKP:n minimitarjouskorosta talletuskorkoon, joten tuolloinkin markkinakorot laskivat käytännössä enemmän kuin pelkkä talletuskoron tarkastelu indikoi. Esimerkiksi 3 kk:n euribor-korko laski yli kaksi prosenttiyksikköä. 

Historiallisten esimerkkien perusteella korkoja on usein myös laskettu sitä enemmän, mitä enemmän niitä on nostettu edeltävässä nostosyklissä. Niissä sykleissä, joissa korkoja on nostettu vähintään neljä prosenttiyksikköä, on myös korkojen kumulatiivinen lasku ollut aina vähintään neljä prosenttiyksikköä. Tämän hetken markkinahinnoittelun mukainen noin puolentoista prosenttiyksikön korkojen lasku näyttää siis historian valossa hyvin maltilliselta. 

Historia ei ole tae tulevasta, ja jokainen suhdanne on erilainen. Tämäkin suhdanne on ollut hyvin poikkeuksellinen: viime vuosiin on mahtunut niin pandemiaa, sotaa, inflaatioshokkia kuin energiakriisiäkin. Silti historiallisista koronlaskusuhdanteista voi oppia paljonkin, ja niiden yksi viesti on se, että korot voivat hyvin laskea tämän hetken odotuksia enemmän ja nopeammin. 

Tällä kertaa ainakin monet suomalaiset toivovat, että historia toistaa itseään.