Ehdotuksia tuottavuuden kasvun vauhdittamiseen

Heikko tuottavuuskehitys on herättänyt vilkasta keskustelua niin eurooppalaisilla kuin kotimaisilla foorumeilla. Tässä lista ehdotuksia talouskasvun vauhdittamiseksi pääministeri Petteri Orpon perustaman Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmälle.

Heikosta tuottavuuskehityksestä on käyty viime aikoina vilkasta keskustelua niin eurooppalaisilla kuin kotimaisilla foorumeilla, eikä suotta. Mario Draghin raportti Euroopan kilpailukyvystä luo synkän kuvan Euroopan tulevaisuudennäkymistä, jos toimiin tuottavuuden parantamiseksi ei ryhdytä.

Suomen tuottavuuskehityksen ovat nostaneet tikunnokkaan tänä syksynä julkaistut Mika Malirannan ja Risto Murron kirjat. Heistä jälkimmäinen toimii myös puheenjohtajana pääministeri Petteri Orpon käynnistämän Kasvuriihi-hankkeen valmisteluryhmässä, joka on pyytänyt ehdotuksia talouskasvun vauhdittamiseksi. Tässä niitä tulee − jotain uutta, jotain vanhaa, jotain lainattua ja jotain sinistä

Jotain vanhaa

Teollisuuspolitiikka on tehnyt vahvaa paluuta viime vuosina. Niin Kiina, Yhdysvallat kuin Japanikin ovat lisänneet tukeaan omille kotimaisille teollisuushankkeilleen pyrkimyksenään edistää muun muassa työpaikkojen syntymistä, vihreää siirtymää ja riippumattomuutta.

Myös EU-maissa on nähty mittavia teollisuuden tukia viime vuosina, kun komissio on laittanut valtiontukisäännöt hyllylle. Draghin ehdotuksessa tukiaisia höystetään yhteisvelalla. Suomella ei välttämättä ole varaa jättäytyä kokonaan tästä epämukavasta kisasta, jossa uusien teknologioiden ja vihreämmän teollisuuden tuotanto jaetaan. Siitäkin huolimatta, että julkisen talouden tilanne on heikko ja vapaakauppa- ja markkinaehtoiset investoinnit ovat olleet Suomen periaatteita jo pitkään.

Mutta on Suomessakin osattu tehdä teollisuuspolitiikkaa: sotakorvauksiin käytettiin aikanaan kymmeniä prosentteja valtion budjetista useiden vuosien ajan. Itse asiassa tuet eivät tuolloin valuneet hukkaan, sillä niillä saatiin aikaan pysyvä positiivinen vaikutus Suomen teollisuuteen ja talouteen kokonaisuutena myös tuen loppumisen jälkeenkin (Mitrunen 2024). Yritystuilla on huono maine, ja huonoimmillaan niillä voidaan saada aikaan vahinkoa pitämällä hengissä taantuvia aloja. Uuden tuotannon synty voi kuitenkin aluksi vaatia myös valtion tukea.

Jotain lainattua

Kasvuyhtiöiden kotimainen rahoitus, tai paremminkin sen puute, on noussut esille, kun monia lupaavia suomalaisia kasvuyhtiöitä on viime vuosina myyty ulkomaille. Suomessa alkuvaiheen riskirahoitusta löytyy eurooppalaisittain melko hyvin, mutta rahoituskierrosten kasvaessa taskun pohjat alkavat tulla vastaan nopeasti.

IMF:n ehdotusta mukaillen riskirahoitusta tulisi kannustaa verohelpotuksilla (IMF 2024). Riskirahoituksella on talouden kasvua piristävä vaikutus ja tämä positiivinen ulkoisvaikutus talouteen tulisi huomioida näiden sijoitusten voittojen ja tappioiden verotuksessa. Tutkimus- ja tuotekehitysinvestointeihin hallitukselta löytyykin jo uusi verokannustin, jonka toimivuutta on syytä seurata tarkasti ja tarvittaessa muokata.

Jotain sinistä

Tai ainakin vähemmän punaista teippiä. Suomessa regulaatio ja luvitus nousevat usein esteiksi tai ainakin hidasteeksi uusien hankkeiden kohdalla. Regulaatiota tarvitaan, mutta välillä sen kustannukset voivat nousta hyötyjä korkeammiksi, kun uutta arvonlisää jää syntymättä hitaan tai liian tiukan säätelyn takia.

Uuden komission listalle nousee toivottavasti säätelyn purku, jossa Suomi voisi näyttää esimerkkiä muille. Säätelyyn voidaan lukea myös kilpailupolitiikka, jolla on tärkeä rooli kotimarkkinoilla toimivien yritysten tuottavuuden kasvun kannalta. Globaaliin monopolistiseen asemaan nouseva suomalaisyritys todennäköisesti parantaisi Suomen tuottavuutta, mutta rajallisilla kotimarkkinoilla toimivien yritysten heikko keskinäinen kilpailu on omiaan vähentämään yritysten tarvetta uudistua ja kasvattaa tuottavuutta markkinoilla pärjätäkseen.

Jotain uutta

Tuottavuuden kasvu lähtee lopulta yrityksistä ja niiden työntekijöistä, joten viimeinen pallo lähtee siihen suuntaan. Suomi on EU:n digitaalisin yhteiskunta, kun sitä mitataan kansalaisten digitaidoilla, yritysten digitaalisella integraatiolla, tietoliikenneyhteyksillä ja julkisen sektorin digitaalisaatiolla. Näillä vahvuuksilla Suomella on mahdollisuus olla eturintamassa hyödyntämässä tekoälyn tuomia mahdollisuuksia liiketoiminnassa.

Suurimman arvonlisän tekoälystä tekevät todennäköisesti malleja kehittävät Yhdysvaltalaiset ja kiinalaiset yhtiöt, mutta tekoälyn ja muun digitalisaation hyödyntäminen laaja-alaisesti eri toimialoilla voi mahdollistaa tuottavuuskasvua taloudessa laaja-alaisesti. Yrityksiltä kaivataankin nyt rohkeutta panostaa uuteen teknologiaan. Työntekijöillä tekoäly voi tuoda pelon oman työpaikan puolesta, mikä voi osittain olla aiheellinen, sillä tekoäly on alkanut vähentää työpaikkoja joissain tehtävissä. Paras lääke työmarkkina-arvon säilyttämiseksi on ottaa tekoälyä itse haltuun, sillä tekoälyn käyttäjiä tullaan varmasti tarvitsemaan jatkossa entistä enemmän.