Kiinan suunnitelmat kannattaa ottaa tosissaan

Kiinan kommunistinen puolue kirjoittaa ensi viikolla seuraavaa 5-vuotissuunnitelmaa. Yksi suunnitelman kantavista teemoista tulee olemaan ”dual circulation”. Mitä ihmettä tämä suomalaisyrityksiinkin vaikuttava sanapari pitää sisällään?

Yksi vuoden 2020 muotitermeistä on ollut decoupling, jolla kauppasuhteista puhuttaessa viitataan Yhdysvaltojen ja laajemminkin länsimaiden pyrkimyksiin vähentää taloudellista riippuvuutta Kiinasta. Kiihtyvän suurvaltataistelun lisäksi ilmiötä on vahvistanut koronapandemia, jonka myötä moni päättäjä tuli yllätetyksi riippuvuudestamme Kiinan tuotannosta.

Toisin kuin lännessä, jossa keskustelu riippuvuuden vähentämiseksi on uusi ilmiö, Kiinan talouspolitiikan kulmakiviä on jo vuosikymmenten ajan ollut pyrkimys rajata maan haavoittuvuutta muiden maiden toimille ja kehitykselle. Niinpä samaan aikaan kun Kiina avautui ja nousi maailman suurimmaksi kauppajätiksi, sen johto varautui suhteiden rapautumiseen. 2000-luvulla tämä näkyi muun muassa energialähteiden ja maatalousmaan ostoina ympäri maailman, 2010-luvulla ostojen kohteena on ollut yhä useammin korkea teknologia.

Lisää keskustelua riippuvuussuhteista on luvassa ensi viikolla, kun Kiinan kommunistinen puolue kokoontuu kirjoittamaan maalle seuraavaa 5-vuotissuunnitelmaa. Se kannattaa lukea Suomessakin tarkkaan, sillä Pekingin iskulauseista ja suuntaviivoista on tullut tärkeitä välineitä niin Kiinan kuin koko maailman talouskehityksen ennakoinnissa.

Mitä sitten voimme tulevalta suunnitelmalta odottaa? 

Talouspolitiikan keskeiseksi linjaukseksi odotetaan nousevan teeman, joka kuuluu englanniksi ”dual circulation” ja jota Kiinan johto on toukokuusta alkaen viljellyt tärkeissä puheissaan ja teksteissään. Hyvää tai vakiintunutta suomenkielistä käännöstä sanaparille ei taida vielä olla, mutta sellainen varmasti kehitetään, sillä kaikki merkit viittaavat termin nousuun Kiinan talouspolitiikan ytimeen samalla lailla kuin Silkkitie tai Made in China 2025 -ohjelma muutama vuosi sitten. Nämä molemmat lippulaivahankkeet ovat jo heijastuneet Suomeenkin konkreettisesti mm. rautatiehankkeiden tai risteilijärakentamisen kilpailutilanteen kautta.

Niinpä ensi viikolla odotetaan jo edes hitusen valaistusta siihen, mitä Kiinan ajama kaksoisympyrä tai tuplasilmukka pitää sisällään. Käsite varmasti aukeaa helpoimmin historiallista taustaa vasten: 1980-luvun lopulla lanseeratun Kiinan talouden kansainvälistämisen ja ulkomaankaupan roolin nostamisen  keskiössä oli termi ”international circulation”. Nyt tälle haetaan uutta versiota, sillä Kiina on kerta kaikkiaan kasvanut ulos vientiin keskittyvästä mallista, ja kansainvälisen talouden tarjoamat kasvumahdollisuudet Kiinalle ovat rajatut. 

Mutta toki uudessa termissä ja sen käyttöönoton ajankohdassa on kaikuja myös muiden maiden kiristyneestä Kiina-politiikasta. Lyhyesti sanottuna Kiina kiirehtii riippumattomuuttaan länsimaista painottamalla kotimaisen sektorin roolia taloudessa.  

Luultavasti päämäärää kohti ajetaan ainakin kahta reittiä, jotka ovat molemmat tuttuja vanhastaan, eivätkä sinänsä radikaaleja. Ensimmäinen niistä on kotimaisen markkinan vahvistaminen. Tähän on pyritty jo vuosien ajan edistämällä esimerkiksi Kiinan kaupungistumista asuinpaikkajärjestelmää vapauttamalla sekä vaikkapa verohuojennuksilla, joilla on tuettu kotimarkkinaa sähköautojen kehittämiseksi. Samankaltaisten toimien odotetaan jatkuvan, mutta Kiina tuskin on puuttumassa verraten heikon kuluttamisen juurisyyhyn eli kiinalaisten kotitalouksien korkeaan säästämisasteeseen. Tämä edellyttäisi huomattavasti nykyistä suurempia julkisia panostuksia koulutukseen, terveydenhuoltoon ja eläkejärjestelmään, eikä siitä ole ollut merkkejä esimerkiksi koronakriisin hoidossa. 

Sen sijaan panostuksista teknologisen riippumattomuuden edistämiseksi ei ole ollut pulaa. Kiinalla on kiire kehittää komponentteja ja teknologiaa, joita Yhdysvallat kieltää jo nyt tai aikoo kieltää myymästä kiinalaisyhtiöille ja kilpajuoksu aikaa vastaan on kovaa. Totuttuun tyyliin Kiinan resurssit ovat valtavat: pelkästään mikrosirujen kehittämiseen on tänä vuonna pumpattu miljarditolkulla rahaa ja pelkästään Taiwan arvioi Kiinaan rekrytoitujen insinöörien määrän nousseen useisiin tuhansiin. 

Valtavat teknologiapanostukset tarkoittavat luonnollisesti kovaa kilpailua myös monelle suomalaiselle yrityksille. Mutta erittäin tärkeää on huomata myös se, ettei mikään viittaa ennakolta siihen, että Kiina olisi sulkemassa portteja kansainväliseltä yhteistyöltä keskittymällä vain talouden kotimaiseen ympyrään. 

Niinpä jättiläisen nousu ja sen kasvava kotimarkkina tarjoaa jatkossakin mahdollisuuksia myös suomalaisyrityksille ja näitä mahdollisuuksia kannattaa haarukoida ensi viikon puheista. Vaikka Kiinan politiikan suuntaviivat lähtevät liikkeelle kovin abstrakteista sanavalinnoista, ne vääjäämättä hivutetaan konkretian tasolle erilaisten politiikkatoimien kautta. Nytkin huhujen mukaan Pekingin ministeriöiden virkamiehet ja tutkijat kiivaasti kirjoittavat ehdotuksia näistä toimista maan johdolle. Niinpä ensi viikolla kannattaa olla korvat höröllä ja miettiä, miten minun yritykseni tästä isosta kuvasta pääsisi parhaiten hyötymään.