Vaaran vyöhykkeellä

Yhdysvaltojen politiikka on jälleen kerran ajautunut umpisolmuun. Bidenin talouspaketit ovat jumissa kongressissa, ja vaarallinen valtapeli velkakaton ympärillä jatkuu. Jos velkakattoa ei nosteta ajoissa, markkinavaikutukset voivat olla huomattavat.

Bidenin presidenttikausi lähti vauhdilla liikkeelle. Hänen nopeat toimensa koronarajoitteista ja rokotteiden nopeuttamisesta näyttivät auttavan painamaan koronatapaukset laskuun. Lähes 2 000 miljardin dollarin elvytyspaketti runnottiin läpi nopeasti. Biden onnistui löytämään tukea myös mittavalle infrastruktuuripaketille republikaanienkin leiristä, kun lakiehdotus meni läpi senaatista – jossa valtasuhteet ovat 50-50 – myös 19 republikaanin tuella. Myös suurempi 3 500 miljardin dollarin  paketti, joka pitää sisällään mm. tukea lapsiperheille, parannuksia sairausvakuutukseen ja terveydenhuoltoon sekä ilmastoimia, näytti olevan myötätuulesta.

Nyt Bidenin agenda on kuitenkin törmännyt seinään, kun ongelmia eivät aiheuta pelkästään ongelmat republikaanien kanssa, vaan jakolinjat ovat vahvistuneet myös demokraattipuolueen sisällä. 3 500 miljardin dollarin paketin hinta on aivan liian suuri maltillisemmille demokraateille, etenkin senaatin Joe Manchinille ja Kyrsten Sinemalle. Puolueen vasemman laidan siipi puolestaan ei suostu tukemaan senaatin aiemmin hyväksymää infrastruktuuripakettia edustajainhuoneessa, ennen kuin senaatti hyväksyy 3 500 miljardin dollarin paketin. Joe Manchin on sanonut suoraan, että hänen ylärajansa menee 1 500 miljardissa, joka on taas puolueen vasemmalle laidalle aivan liian pieni paketti.

Kaiken lisäksi velkaantumista rajoittava velkakatto uhkaa jälleen viedä liittovaltion jopa maksukyvyttömään tilaan, jolla olisi mittavia vaikutuksia niin rahoitusmarkkinoilla kuin taloudessakin. Maailman turvasatamana toimivalla Treasury-markkinalla velkojen takaisinmaksujen laiminlyönti ei olisi mikään pikkujuttu, ja talouskin voisi samassa myräkässä löytää itsensä uudesta taantumasta. Tarkkaa takarajaa velkakaton nostamiselle ei tiedetä varmuudella, mutta valtiovarainministeri Yellen on sanonut, että rahat loppuvat 18.10., ellei velkakattoa siihen mennessä nosteta. Velkakattoepävarmuus on näkynyt myös USA:n valtionlainamarkkinoilla, joilla lyhyiden velkasitoumusten koroissa on ollut selvä kyttyrä lokakuun puolivälin jälkeen.

Velkakaton nostaminen vaatii normaalisti 60 ääntä senaatissa, mutta republikaanit eivät halua tukea katon nostoa. Heidän mielestään valtavia lisämenoja suunnittelevat demokraatit saavat nostaa katon omin voimin, mikä onnistuu joko yksinkertaisella enemmistöllä pidemmän erikoisprosessin kautta tai poistamalla määräenemmistövaade. Demokraattien mielestä taas republikaanien pitäisi osallistua katon nostamiseen, koska niin on tehty ennenkin ja velkaa on otettu kaksin käsin myös republikaanien ollessa vallassa.

Tällä viikolla republikaanit tarjosivat kiistaan lyhytaikaista ratkaisua, jossa kattoa nostettaisiin nyt siten, että uusi takaraja olisi vuoden lopun tienoilla. Tämä on kuitenkin vain laastariratkaisu, joka siirtää ongelman vuoden lopulle. Republikaanien perusteluissa demokraateille jää nyt riittävästi aikaa nostaa kattoa vuoden lopussa omin voimin. Ehdotus tarjosi kuitenkin lyhyen aikavälin epävarmuuteen ratkaisun, ja esimerkiksi velkasitoumusmarkkinan kyttyrä tasaantuikin selvästi uutisten jälkeen.

Vuoden lopullakin kattoa nostetaan lopulta hyvin todennäköisesti ennen liittovaltion maksukyvyttömyyttä. Katon nostamisesta on tehty monta kertaa aiemminkin suuri poliittinen näytelmä, joka tosin johti vuonna 2011 USA:n liittovaltion luottoluokituksen laskuun. Vuonna 2011 myös useat republikaanit vähättelivät liittovaltion lyhytaikaisen maksukyvyttömyyden potentiaalisia seuraamuksia. Nyt tällaista vähättelyä ei ole kuultu, joten katon nostotarpeesta ei ole suurta erimielisyyttä. Todennäköisesti demokraatit joutuvat lopulta pitkin hampain nostamaan kattoa vuoden lopulla ilman republikaanien tukea. Näytelmä heikentää kuitenkin edelleen uskoa USA:n poliittiseen päätöksentekokykyyn.

3 500 miljardin paketin koko puolestaan pienenee todennäköisesti huomattavasti, mikä on melko luontevaa. Biden voitti demokraattien esivaalissa Bernie Sandersin lähempänä keskustaa olevalla ohjelmalla. Olisikin hieman kummallista, jos hän presidenttinä hyvin pienen kongressin enemmistön turvin nuijisi läpi Sandersin mittavia muutoksia ajavaa agendaa.

Talouden kannalta finanssipolitiikka – ja todennäköisesti myös rahapolitiikka – on joka tapauksessa ensi vuonna huomattavasti tätä vuotta vähemmän kasvua tukevaa. Merkittävä osa uusista menolisäyksistä rahoitetaan todennäköisesti veronkorotuksilla, jolloin nettotuki taloudelle jää pienemmäksi. Lisäksi uusien pakettien menot ajoittuvat useille vuosille, joten niiden lyhyemmän aikavälin kasvuvaikutukset jäävät huomattavasti koronapaketteja pienemmiksi. Yhdysvalloissakin ensi vuoden talousnäkymät näyttävät jo epävarmemmilta tähän vuoteen verrattuna.

USA:n politiikassa on palattu takaisin arkipäivään, jossa demokraattien ja republikaanien on hyvin vaikea löytää yhteisymmärrystä mistään. Pahimmassa tapauksessa tuloksena voi olla jopa USA:n valtion maksukyvyttömyys ja uusi taantuma. Tilanne pahentunee entisestään ensi vuonna, kun demokraatit todennäköisesti menettävät niukan enemmistönsä kongressissa. Biden ei ole onnistunut palauttamaan luottamusta USA:n poliittiseen päätöksentekokykyyn. 

Velkakattoepävarmuus on näkynyt myös USA:n valtionlainakoroissa