Kuplasta kannattaa puhua silloinkin kun sitä ei ole

Kuplakeskustelut käyvät kiivaana koronapohjan vuosipäivänä. Kurssinousu on toki ollut ripeää ja arvostukset kiristyneet reippaasti, mutta toistaiseksi pääosa mittareista viittaa siihen, että pörssissä ei olisi arvostuskuplaa. Sijoittajien pikavoittojen metsästys yksittäisissä, nopealiikkeisissä osakkeissa on kuitenkin huolestuttavaa. Kuplista puhuminen erityisesti mediassa onkin tärkeää nimenomaan ennen niiden syntyä. Riskeistä muistuttelu on omiaan painamaan sijoittajien odotuksia realistisemmille tasoille ja siten ehkäisemään kuplan syntyä.

Mistä kuplat on tehty?

Nykyhistorian merkittävimmillä pörssikuplilla on hämmästyttävän paljon yhtäläisyyksiä, jotka nyt toistaiseksi loistavat poissaolollaan. Jokaisessa maniassa markkinat ovat päätelleet, että osakemarkkinoiden tuloskasvu riittää korvaukseksi riskin kantamisesta. Toisin sanoen odotettavissa oleva korvaus osakeriskin kantamisesta on nojannut tyystin hurjien kasvuodotusten varaan, kun tulostuotot ovat painuneet paikallisten pitkien valtionlainakorkojen alle. Osakkeiden tulostuotto eli osakekohtaisen tuloksen suhde pörssikurssiin, on melko hyvä arvio siitä, millaista tuottoa osakesijoittaja voisi sijoituksilleen odottaa, jos tulokset pysyisivät nykytasoillaan tästä ikuisuuteen. Tällä hetkellä osakkeet ovat yhä tuottonäkymiltään melko hyvällä kaulalla omaisuuslajien kärkikastia korkealta näyttävästä arvostustasosta huolimatta.

Toisekseen kuplan keskiössä olevien alojen tai alueiden tulosnäkymät ovat näitä odotuksia vasten kääntyneet kuplan huipuilla juuri laskuun. Näin kävi Yhdysvalloissa 1920-luvun lopulla ja uudelleen IT-kuplan yhteydessä 2000-luvun alussa sekä Japanissa 1990-luvun alussa. Näin tuskin on käymässä aivan hetkeen. Itse asiassa arviot tulevista tuloksista voivat olla reilustikin alakanttiin, jos esimerkiksi Yhdysvaltain keskuspankki Fedin viimeisin ennuste maan talouskasvusta toteutuu. Ylipäätään taantuman jälkeisinä vuosina tulevia tuloksia yleensä aliarvioidaan. Viimeaikaisen hurjan elvytyksen jäljiltä on mahdollista, että niitä aliarvioidaan yhä reilusti, vaikka ennusteet ovat jo nousseet jonkin verran pohjiltaan. Ja vaikka tämänhetkiset tulosennusteet osuisivatkin täsmälleen oikeaan, esimerkiksi yhdysvaltalaisen laajan S&P 500 -indeksin tulosperusteinen arvostus tippuisi nykytasoiltaan noin 20 prosenttia ensi vuoden loppuun ja kymmenisen prosenttia tämän vuoden loppuun mennessä, jos kurssit eivät liikkuisi mihinkään. Tällä matkalla osakesijoittaja saisi kuitenkin noin parin prosentin osinkotuotot kumpanakin vuonna. Pidämme todennäköisempänä, että tulosarviot osoittautuvat yhä liian varovaisiksi ja kurssit voivat jonkin verran nousta ja arvostuskertoimet laskea.

Lisäksi sijoittajien käyttäytymisellä on väliä. Aiemmissa kuplissa – sikäli kuin niistä on tietoja saatavilla – sijoittajat uskoivat enenevissä määrin kurssinousun jatkuvan. Vaikka viime aikoina on alettu nähdä pikavoittojen metsästystä, sijoittajille ja kotitalouksille tehdyt kyselyt viittaavat vielä kokonaisuutena jonkin verran varovaisempaan käytökseen kuin manioissa. Näille tasoille päätyminen ei luonnollisesti ole myöskään toivottavaa. Tästä syystä onkin tärkeää, että sijoittamiseen liittyvistä riskeistä muistutellaan aika ajoin myös mediassa. Mitä enemmän riskeistä nimittäin puhutaan, sen paremmin ne yleensä myös huomioidaan sijoituspäätöksissä ja sitä kautta myös pörssikursseissa.

Suurin kupla yhä koroissa

Vaikka pitkät valtionlainakorot Yhdysvalloissa ovat nousseet pohjistaan, ne ovat itse asiassa edelleen lähes matalimmilla tasoillaan sitten 1950-luvun koronakriisiä lukuun ottamatta. Markkinakorkojen nousu taantuman pohjien jälkeen ei ole itse asiassa mitenkään poikkeuksellinen ilmiö, vaikka se ei aina toistukaan samanlaisena tai yhtä voimakkaana. Nykytilanteessa itse asiassa korkojen nousu myös Euroopassa olisi jopa toivottavaa, vaikka se täällä onkin toistaiseksi jäänyt melko rajalliseksi.

Myöskään yrityslainojen korot eivät ole olleet näin matalilla tasoilla koronakriisiä lukuun ottamatta sitten 1950-luvun. Tästä näkökulmasta olisi jopa hieman erikoista esittää, että osakkeiden arvostustasojen pitäisi olla edes keskimääräisillä tasoilla, kun kaikkien muiden omaisuuslajien arvostustasot ovat poikkeuksellisen korkeita. Tällä tavalla tarkasteltuna kuplia on aivan joka omaisuuslajissa – ja itse asiassa osakkeita enemmän korkopuolella. Tai toisin sanottuna sijoittajien tuottovaateet ovat laskeneet kautta linjan.

Odotukset maanpinnalle

Vaikka suhtaudumme melko myönteisesti osakemarkkinoiden näkymiin varsinkin korkosijoituksiin verrattuna, pidämme myös todennäköisenä, että jatkossa tuotot jäävät kohtalaisen maltillisiksi. Ei ole millään tavoin mielekästä odottaa, että seuraavan vuoden aikana saadaan edellisen 12 kuukauden kaltaiset, lähes 80 prosentin tuotot. Tai että sijoittaja onnistuu toistuvasti poimimaan pörssistä ne yhtiöt ja vain ne yhtiöt, joiden kurssit moninkertaistuvat päivissä tai viikoissa.

Sen sijaan on melko todennäköistä, että osakemarkkinoilta saa jatkossa maltillista, mutta muita omaisuuslajeja parempaa tuottoa, kunhan muistaa hajauttaa sijoituksensa riittävän hyvin eri toimialojen ja maantieteellisten alueiden välille. On niin ikään todennäköistä, että tälläkin kertaa osakemarkkinoiden tuotot painottuvat suhdanteen alkuvaiheeseen, jota nyt elämme. Ylenpalttiseen riskinottoon emme kannusta, mutta uskomme, että hieman tavanomaista korkeampi osakepaino sijoitussalkuissa on yhä perusteltu. Sijoittajien on myös hyvä varautua siihen, että tänäkin vuonna voidaan jossain vaiheessa hyvin nähdä noin kymmenen prosentin kurssilasku. Niitä tulee karkeasti vuoden-kahden välein, eikä niitä yleensä tarvitse erikseen säikkyä. Nykytilanteessa voi myös olla viisasta välttää kovin suuria painotuksia yhtiöissä, joiden arvostus on reilusti keskimääräistä kireämpi, elleivät niiden kasvunäkymät ole poikkeuksellisen vahvat.

Antti Saari
päästrategi