Nordean pääekonomisti: Pattitilanne

Inflaatio on osoittautunut vielä odotettuakin sitkeämmäksi ongelmaksi talven ja kevään mittaan. Vaikka inflaatioluvut ovat laskeneet melko jyrkästi sekä Yhdysvalloissa että euroalueella, laskun taustalla on lähinnä energian hintamuutosten painuminen nollaan tai jopa negatiivisiksi. Sen sijaan laaja-alaisten hintapaineiden helpottaminen on vienyt odotettua kauemmin, ja pohjainflaatio on monissa maissa edelleen selvästi keskuspankkien tavoitteita nopeampaa.

Niinpä keskuspankeilla on vaikea tehtävä arvioida, milloin rahapolitiikkaa on kiristetty riittävästi. Vaikka monet talouden indikaattorit ovat heikentyneet, pankkihuolet nousseet pintaan varsinkin Yhdysvalloissa ja kasvunäkymät ovat huterat, hintapaineita tuntuu riittävän. Erityisesti palveluhintainflaatio voi jatkua hyvinkin nopeana, sillä palkankorotustahti on hidastunut vain vähän Yhdysvalloissa ja kiihtynyt vasta nyt ennätystasolle monessa euroalueen maassa. Esimerkiksi Saksassa viimeisimmät palkkakierrokset ovat tuoneet työntekijöille selvästi kaksinumeroisia korotuksia kahdessa vuodessa ja päälle vielä 3 000 euron kertakorvauksen.

Näistä luvuista on pitkä matka EKP:n 2 prosentin inflaatiotavoitteeseen, eivätkä keskuspankin huolet palkkakierroksen tuloksista ole perusteettomia. Vaikka tuottavuuskehitys yllättäisikin yläkanttiin, yksikkötyökustannukset ovat lähivuodet kovassa nousussa varsinkin palvelusektorilla, mikä lisää inflaatiopaineita, vaikka suhdannetilanne olisikin heikko.

Euroalueen talouskehitystä hallitsevat pitkät viiveet tekevätkin rahapolitiikan oikean virityksen löytämisen erityisen hankalaksi EKP:lle. Keskitetty palkkajärjestelmä tuo mukanaan suuret palkankorotukset vasta nyt, kun eletään jo matalasuhdanteessa.

Keskuspankit ovatkin pettävällä jäällä miettiessään rahapolitiikasta viiveellä tulevia vaikutuksia. Kun politiikan tehoon liittyy epävarmuutta, on suuri riski, että keskuspankki päätyy painottamaan kiristystoimia liikaa, kun se pyrkii varmistamaan inflaatiotavoitteen uskottavuuden.  Vaikka virallisissa kyselyissä inflaation odotetaan palaavan lähelle EKP:n tavoitetta, korkeat palkankorotukset luultavasti kielivät osaltaan siitä, että inflaatiotavoitteen saavuttamiseen liittyy epävarmuutta.

Rahapolitiikan kiristäminen altistaa taloudet myös alasuuntaisille inflaatioriskeille. Jos näkymät heikkenevät nopeasti, vaikkapa pankkihuolien lisääntyessä, hintojen nousu voi päättyä hyvinkin äkisti. Tämän skenaarion todennäköisyyttä lisää se, että viime vuosina yritysten voittomarginaalit ovat kasvaneet, ja niiden kääntyminen voi hidastaa hintakehitystä jyrkästi. Käänteen ajankohtaa on kuitenkin mahdotonta ennustaa, ja niinpä inflaatioennusteisiin sisältyy riskejä molempiin suuntiin.

Pandemian jälkeisiä muutoksia talouksissa seuratessa tuntuu, kuin raskas moukari olisi voimalla osunut narun päässä roikkuvaan pieneen palloon, joka on sittemmin heilunut hallitsemattomasti eri suuntiin. Tätä liikettä on nyt ihmetelty yli kolmen vuoden ajan, mutta edelleen on vaikea tietää, mihin pallon seuraava liike suuntautuu. Vanhanaikaiset suhdannetarinat tarjoavat vain rajatusti vertailukohtaa nyt nähtäviin ketjureaktioihin ja keskuspankkien tehtävä nykytilanteessa erittäin haastava.  

Euroalueen erityispiirteenä ovat jäsenmaiden väliset suuret erot talouksien rakenteissa ja rahapolitiikan välittymisessä, mikä rahapolitiikan kiristyessä lisää maakohtaisia riskejä. Suomi kuuluu niihin maihin, joissa nousevat korot ovat välittyneet reaalitalouden kehitykseen erityisen nopeasti. Tärkein syy tähän ovat vaihtuvakorkoiset asuntolainat, jotka ovat kasvattaneet nopeasti suomalaisten kotitalouksien kustannuksia korkojen nousun myötä. Suomen talouskehityksen kannalta onkin erittäin tärkeää, että euroalueen inflaation taittaminen onnistuu keskuspankilta pikaisesti.

Kaiken epävarmuuden keskellä on hyvä muistaa, että moni asia talouksissa on edelleen hyvin. Työllisyystilanne on erittäin vahva ja yritysten keskimääräinen kannattavuus on ollut hyvä. Ja ennen kaikkea, kesä on kohta täällä!

Lue lisää uusimmasta Nordea Economic Outlookista.