COP16: Paineet ryhtyä toimiin luontokadon pysäyttämiseksi kasvavat

YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 16. osapuolikokous (COP16) pidetään muutaman päivän kuluttua Kolumbiassa. Monilla mailla on ollut vaikeuksia täyttää edellisessä COP15-kokouksessa annetut keskeiset sitoumukset. Huoli maailman johtajien kyvystä ryhtyä toimiin maailmanlaajuisessa luonnon monimuotoisuuskehyksessä asetettujen kunnianhimoisten tavoitteiden saavuttamiseksi kasvaa, sillä vain noin 10 prosenttia 196 maasta on tehnyt tarvittavat kansalliset suunnitelmat. Poliittisten päättäjien, teollisuuden ja rahoitusalan onkin nyt kiirehdittävä yhteistyötään biodiversiteettikriisin ratkaisemiseksi ja ekosysteemien kestävän tulevaisuuden turvaamiseksi maailmanlaajuisesti.

Maailman johtajat kokoontuvat Kolumbian Calissa pidettävään COP16-luontokokoukseen muutaman päivän kuluttua. Kokouksen alla huolta on herättänyt se, että monet maat eivät ole täyttäneet maailmanlaajuiseen luonnon monimuotoisuuskehykseen liittyviä sitoumuksiaan. Vuonna 2022 pidetyssä COP15-kokouksessa sovittiin 23 tavoitteesta, joiden tarkoituksena on pysäyttää luontokato, mutta vain noin 10 prosenttia 196 maasta on laatinut tarvittavan kansallisen luonnon monimuotoisuuden strategian ja toimintaohjelman (National Biodiversity Strategy and Action Plan, NBSAP).

Suunnitelmiaan lykänneisiin maihin lukeutuvat muun muassa Suomi, Ruotsi, Tanska ja Saksa. Viivästysten syynä on todennäköisesti asian monitahoisuus. Tehokas luonnon monimuotoisuutta koskeva poliittinen päätöksenteko edellyttää kattavaa ymmärrystä ekosysteemien tilanteesta ja luonnon monimuotoisuutta uhkaavista paineista. Nämä kokonaisuudet ovat lähtökohtaisestikin dynaamisia ja vaikeasti hallittavia. Kun tähän yhdistetään vielä paikalliset olosuhteet sekä muiden yhteiskunnallisten tavoitteiden vuoksi tehtävät kompromissit, tehtävästä tulee entistä haastavampi. Niinpä konkreettisten edistysaskeleiden ottamiseksi on valmiuksia kehitettävä erityisesti paikallisella tasolla.

Teollisuus ja rahoitusala tarvitsevat selkeää sääntelyä 

Teollisuudessa sääntelyn selkeys on ratkaisevan tärkeää. Yhdenmukaistettu sääntely on tasapuolisten toimintaedellytysten perusta. Sen pohjalta voidaan myös ottaa käyttöön rahoituskehyksiä, joilla tuetaan teknologiaan, uusiin liiketoimintamalleihin ja innovatiivisiin ratkaisuihin tehtäviä investointeja luontoon kohdistuvien paineiden vähentämiseksi. Luonnonsuojeluun ja ennallistamiseen on saatava kiireellisesti lisää rahoitusta. Maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen mukaisesti vuosittaisen rahoituksen määrä tulisi kasvattaa 200 miljardiin Yhdysvaltain dollariin vuoteen 2030 mennessä. Tavoitteen saavuttamisessa on sekä rahoitusalalla että julkisella rahoituksella keskeinen rooli.

Kuvat: COP 16, UN biodiversity. 

Ekologinen kompensaatio yleistyy

Ekologisen kompensaation kaltaiset keinot kasvattavat suosiotaan. Maailman talousfoorumi arvioi, että ekologisen kompensaation kysyntä saattaa kasvaa 2 miljardiin dollariin vuoteen 2030 mennessä ja jopa 69 miljardiin dollariin vuoteen 2050 mennessä. Euroopan unioni ja keskeiset johtajat, kuten Euroopan komission puheenjohtaja Ursula von der Leyen, ovat puhuneet voimakkaasti sen puolesta, että liiketoimintamallien kehittämisessä otettaisiin huomioon ekologinen kompensaatio. Luonnon monimuotoisuuden edistämiseen käytettävä rahoitus on näkyvästi myös COP16-kokouksen asialistalla, sillä yhdellä foorumeista keskitytään nimenomaan siihen, miten tällainen rahoitus otettaisiin olennaisena osana huomioon kaikilla toimialoilla.

Näistä COP16-kokouksessa päätetään

On selvää, että tilanteeseen on puututtava kiireesti. Toimialojen välinen yhteistyö on ratkaisevan tärkeää nykyisten haasteiden ratkaisemiseksi. COP16-kokous tarjoaa elintärkeän tilaisuuden neuvotella ja sopia käänteentekevistä toimenpiteistä, joilla luonnon monimuotoisuutta voidaan suojella ja luontoa ennallistaa. Toivomme, että COP-kokouksessa päätetään edistää seuraavia asioita:

• Kattava strategia resurssien mobilisoimiseksi: Maiden hallitusten on ohjattava varoja kunnianhimoisten kansallisten luonnon monimuotoisuuden strategioiden ja rahoitussuunnitelmien toteutukseen. Resurssien mobilisointia koskeva strategia auttaa korjaamaan luontorahoituksen vajetta ja varmistamaan, että eri maissa pystytään saavuttamaan maailmanlaajuisessa luonnon monimuotoisuuskehyksessä asetetut kunnianhimoiset tavoitteet.
   
• Tiedonkeruun parantaminen: Luonnon monimuotoisuuteen liittyvien riskien ja mahdollisuuksien ymmärrys ja hallinta edellyttävät sitä, että uskottavaa dataa on saatavilla laajasti ja tehokkaasti. Tiedonkeruuteknologioiden kehitys on tärkeää, jotta niitä voidaan käyttää sekä suorien että arvoketjun eri osissa esiintyvien luontokatoon liittyvien riskien arviointiin.
   
• Metsäkatoa ja metsien muuntamista aiheuttamattomat arvoketjut: Elintärkeiden ekosysteemien suojelu edellyttää sitä, että arvoketjut eivät aiheuta millään alueilla metsäkatoa ja metsien muuntamista. Näin varmistetaan paitsi kriittisten elinympäristöjen suojelu myös kansainvälisesti tasapuoliset toimintaedellytykset.

Yhteistyötä ja kiireellisiä päätöksiä

Panokset ovat valtavat, kun maailman johtajat valmistautuvat COP16-luontokokouksen neuvotteluihin. Luontokadon torjumiseksi tarvitaan tehokkaita toimia. Tämä on välttämätöntä paitsi ympäristön myös maailman maiden talouksien, eri toimialojen ja yhteiskuntien tulevaisuuden kannalta. Ilman nopeita ja päättäväisiä toimia maailmanlaajuisessa luonnon monimuotoisuuskehyksessä asetetut tavoitteet saattavat jäädä toteutumatta. COP16-kokous on ratkaiseva tilaisuus kehittää luonnon suojelemiseksi tarvittavia periaatteita ja yhteistyötä, jotta ihmiskunnan kehityksen ja luonnon monimuotoisuuden säilyttämisen välillä saavutetaan kestävä tasapaino.