Luontokokouksen tulokset olivat ristiriitaiset

YK:n biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen 16. osapuolikokouksen (COP16) tulokset olivat hyvin ristiriitaiset, kun tarkastellaan kolmea keskeistä aihetta eli tavoitteita, osallistumista ja rahoitusta.

Tavoitteet

Useita vuonna 2022 maailmanlaajuisessa luonnon monimuotoisuuskehyksessä asetettuja tavoitteita ei vieläkään saavutettu. Vain 44 maata 196:sta oli laatinut sovitun kansallisen luonnon monimuotoisuuden strategian ja toimintaohjelman (National Biodiversity Strategy and Action Plan, NBSAP). Tämä strategia ja toimintaohjelma puuttuivat monilta kehittyviltä mailta. Osanottajat eivät myöskään päässeet sopimukseen luonnon monimuotoisuuskehykseen liittyvien tavoitteiden suunnittelussa, seurannassa, raportoinnissa ja uudelleenarvioinnissa käytettävistä järjestelmistä. Neuvottelut jumittuivat torjunta-aineita koskevaan indikaattoriin.

Osallistuminen

Viikkoja kestäneiden neuvottelujen jälkeen turvattiin alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen edustus monimuotoisuuskehyksen toimeenpanossa (Subsidiary Body, SBI). Näin luontokadon monien suorien vaikutusten kohteena olevat ryhmät pääsevät osallistumaan entistä vahvemmin, saavat äänensä kuuluviin ja voivat käyttää päätösvaltaa. Luontokokouksen tavoitteisiin on kirjattu tärkeitä lausumia alkuperäiskansojen ja paikallisten yhteisöjen tietämyksen, innovaatioiden ja toimintatapojen kunnioittamisesta, säilyttämisestä ja ylläpitämisestä, joten tämä oli suuri askel eteenpäin.

Rahoitus

Aika loppui ennen kuin kokouksessa päästiin yhteisymmärrykseen rahoituksesta, joten keskustelua uudesta strategiasta resurssien mobilisoimiseksi on jatkettava tulevissa kokouksissa. Yksi maailmanlaajuisen luonnon monimuotoisuuskehyksen tavoitteista on auttaa varmistamaan, että vuoteen 2030 mennessä monimuotoisuushankkeiden tukemiseen käytetään vuosittain maailmanlaajuisesti 200 miljardia Yhdysvaltain dollaria. Lisäksi tavoitteena on, että luonnolle haitallisia tukia poistetaan vuosittain 500 miljardia Yhdysvaltain dollaria vuoteen 2030 mennessä. Yksityisen sektorin rahoituksen rooli jäi epäselväksi.

Meidän ei pidä lannistua, vaikka tärkeistä näkökohdista ei saatukaan aikaan päätöksiä. Kyseessä on muutosprosessi, johon liittyy haasteita etenkin rahoitukseen liittyvissä asioissa. Nordean näkökulmasta on mielenkiintoista seurata entistä kunnianhimoisempia tavoitteita niiden maiden kohdalla, jotka eivät olleet laatineet kansallista luonnon monimuotoisuuden strategiaa ja toimintaohjelmaa. Lisäksi odotamme lisää selvyyttä strategiaan resurssien mobilisoimiseksi, ja haluamme erityisesti ymmärtää, miten yksityisen sektorin rahoitus otetaan mukaan ja missä laajuudessa. Pidämme erityisen rohkaisevana yksityisen sektorin kiinnostusta COP16-kokousta kohtaan. Myös rahoitusala oli mukana, ja myös me parannamme edelleen mahdollisuuksiamme osallistua.