Nordean pääekonomisti: Uutta kohti

Moni meistä huomaa nyt päivittäin, että elämme keskellä teknologista murrosta. Omalla kohdallani tämä tarkoittaa, että opettelen täysin uuden tavan tehdä töitä, sillä minulla on uusi työkaveri, tekoäly, jonka potentiaalista osaan hyödyntää vasta murto-osan.

Tekoälyn hyödyntäminen tarjoaa huimia mahdollisuuksia moniin ammatteihin. Tiedämme tutkimustuloksiin pohjautuen, että vaikkapa koodaajat tai puhelinmyyjät voivat parantaa tuottavuuttaan uusien työvälineiden ansiosta kymmeniä prosentteja. Tällaisten tulosten seurauksena yhä useampi taloustieteilijä arvioi, että kokonaisten kansantalouksienkin tasolla tuottavuusloikka voi olla melkoinen. 

Hyödyt eivät kuitenkaan tule ilmaiseksi, vaan ne vaativat investointeja sekä työvälineisiin että osaamiseen. Murros kiihdyttää tällä hetkellä valtavaa kiinteiden investointien aaltoa monissa maissa, esimerkiksi Yhdysvalloissa, joissa ne ovat nousseet erittäin tärkeäksi talouskasvun lähteeksi. 

Myös työmarkkina on pysynyt vahvana, ehkäpä osittain sen ansiosta, että moni sinnittelee vanhojen ja uusien työtapojen välimaastossa. Murrosvaiheessa tämä tarkoittaa yleensä lisääntynyttä työmäärää, eivätkä ne nopeat työntekijöiden vähentämistarpeet, joita tekoälyn on odotettu aiheuttavan, ole vielä realisoituneet. 

Niinpä teknologinen murros ja sen tarjoamat kasvumahdollisuudet ovat pitäneet maailmantalouden kasvun yllättävänkin vakaana, vaikka Lähi-idän kriisi on lisännyt epävarmuutta ja kiihdyttänyt inflaatiota. 

Suomessakin näemme datakeskusinvestointien kääntävän paitsi rakentamissektoria nousuun myös hyödyttävän teollisuutta ja monia vientiyrityksiä, jotka pystyvät tarjoamaan maailmanlaajuisesti teknologiaa ja ratkaisua tekoälyn vaatiman infran rakentamiseen. 

Teknologiset murrokset herättävät luonnollisesti valtavan määrän kysymyksiä myös pidemmän aikavälin talouskehityksestä. Taloustiede on keskittynyt pohtimaan tekoälyn vaikutuksia tuottavuuden lisäksi varsinkin työmarkkinoille ja sitä kautta kokonaisiin yhteiskuntajärjestelmiin tai vaikkapa hyvinvointivaltion rahoituspohjaan. Monissa maissa, myös Suomessa, ihmiset ovat ymmärrettävästi huolissaan työpaikkojensa puolesta, eikä taloustutkijoilla ole tarjota lopullisia vastauksia kysymystulvaan. On helppoa maalailla erittäin huolestuttavia kehityskulkuja tekoälyn vaikutuksista työpaikkojen lukumäärään, eikä kukaan pysty takaamaan, että nämä skenaariot pystytään välttämään. 

Tässä on kuitenkin muutama optimistinen näkökulma teknologiseen murrokseen.  

Teknologiset murrokset ovat tähän asti lisänneet työtä, nostaneet työntekijöiden tuottavuutta ja siten lisänneet laajasti hyvinvointia. Teknologian syrjäyttämien työtehtävien tilalle on syntynyt uutta, kun tuottavuuden kasvu on luonut tälle tilaa. 

Murroskohdissa työvoiman kyky sopeutua ja oppia uutta on luonnollisesti äärimmäisen tärkeää. Jo tällä hetkellä sopeutumiskykyä vaaditaan varsinkin nuorilta, sillä tutkimustulokset kertovat, että vaikka tekoälyn aiheuttamia irtisanomisia esimerkiksi Yhdysvalloissa on toteutunut vasta hyvin vähän, nuorten työmahdollisuudet tekoälylle alttiilla aloilla ovat vähentyneet. Eniten kasvu- ja työmahdollisuuksia vaikuttaa olevan niillä yrityksillä ja työntekijöillä, jotka osaavat toimia uudessa ympäristössä ja ovat investoineet uuden osaamiseen. 

On tärkeää erottaa toisistaan globaalit uhkakuvat ja pienen Suomen näkökulma. Suomi on kansantaloutena ja työmarkkinana niin pieni, että jos onnistumme ottamaan uudet teknologiat haltuun ja valtaamaan markkinaosuuksia maailmalla, maailman mittakaavassa  huolestuttavat trendit eivät välttämättä yllä Suomeen. Näin pystyimme toimimaan vuosituhannen vaihteen teknologiamyllerryksessä ja nyt punnitaan, pystymmekö toistamaan tämän ihmeen. 

Niinpä minäkin – yrityksen ja erehdyksen kautta – jatkan uuden työkaverini potentiaalin tutkimista.