Miksi korkeiden panosten vaaleissa ei juurikaan puhuta ilmastopolitiikasta?

Harrisin kampanjassa ilmasto on mainittu vain ohimennen ilman tarkempia tulevaisuutta koskevia yksityiskohtia. Suurin osa kysymyksistä on liittynyt Yhdysvaltain öljyn- ja kaasuntuotantoon, joka on ollut ennätyksellisen laajaa Bidenin presidenttikaudella. Harris on ilmoittanut, ettei hän kiellä vesisärötystä, mikä tarkoittaa, että myös hänen presidenttikaudellaan tuettaisiin kaikkea kotimaista energiantuotantoa, mukaan lukien fossiiliset polttoaineet.

Silmiinpistävintä on ehkä se, että vuonna 2022 hyväksytty merkittävä ilmastotoimia edistävä lakipaketti Inflation Reduction Act (IRA) – jonka läpimenossa Harris oli avainasemassa – on enää pelkkä sivuhuomautus. Tämä päätös vaikuttaa olevan enimmäkseen strateginen ja yritys keskittyä poliittisiin kysymyksiin äänten haalimiseksi. Harrisin presidenttikausi perustuisi todennäköisesti IRA-paketin sisältöön ja vahvistaisi sekä kotimaista että kansainvälistä ilmastopolitiikkaa. 

Trumpin kampanjassa sekä tiede että ilmastopolitiikan tarve on kyseenalaistettu toistuvasti. Trump on kutsunut IRA-pakettia ja monia nykyisiä politiikkoja ”uudeksi vihreäksi huijaukseksi”. Kampanjatyöntekijät ja neuvonantajat näyttävät vihjaavan, että Trump kumoaisi suuren osan nykyisestä sääntelystä ja helpottaisi fossiilisten polttoaineiden tuotannon lisäämistä. Erityisesti sähköajoneuvojen tukien, voimalaitosten ja metaanipäästörajojen arvioidaan joutuvan tulilinjalle, jos presidentiksi nousee Trump. Samaa lähestymistapaa noudatettaisiin todennäköisesti myös kansainvälisessä ilmastopolitiikassa, ja se vaikeuttaisi rakentavaa yhteistyötä Kiinan ja muiden suurten saastuttajien kanssa. 

Harris todennäköisesti vahvistaisi ja syventäisi nykyistä IRA-pakettia, johon sisältyy laajoja tukia uusiutuvalle energialle, raskaalle teollisuudelle ja sähköajoneuvoille. Trump lienee halukas leikkaamaan osan tuista, mutta todellisuudessa suuri osa niistä hyödyttää republikaanien hallitsemia osavaltioita, joihin työpaikkoja ja vihreitä investointeja jo virtaa. Bidenin politiikka on tuottanut 493 miljardin dollarin investoinnit, joista 90 prosenttia on suuntautunut republikaanialueille. 

Molemmat ehdokkaat ovat luvanneet alentaa energiakustannuksia ja edistää kotimaista öljyn- ja kaasuntuotantoa. Yhdysvaltain fossiilisten polttoaineiden tuotanto saavutti kaikkien aikojen ennätyksen vuonna 2023. On todennäköistä, että politiikka ja todellisuus törmäävät toisiinsa ja vaikeuttavat molempien ehdokkaiden mahdollisuuksia täyttää kaikki juhlalliset lupauksensa. Useiden yhdysvaltalaisten tutkimusryhmien mallinnukset osoittavat kuitenkin, että Trumpin presidenttikausi todennäköisesti hidastaisi Yhdysvaltain päästövähennyksiä eikä Yhdysvallat saavuttaisi nykyisiä tavoitteitaan. Harrisin presidenttikausi puolestaan voisi nopeuttaa päästövähennyksiä ja mahdollistaa nettonollapäästöjen saavuttamisen vuoteen 2050 mennessä. 

Miksi korkeiden panosten vaaleissa ei juurikaan puhuta ilmastopolitiikasta? Näyttää siltä, että ilmastoa pidetään vaikeana ja mielipiteitä jakavana kysymyksenä molemmissa kampanjoissa, eikä sen katsota varmistavan tarvittavia ääniä. Tämä näkyy myös mielipidemittauksissa, joissa sekä demokraatti- että republikaaniäänestäjät korostavat taloutta, terveydenhuoltoa, aborttioikeutta, rikollisuutta ja maahanmuuttoa (PEW 2024). 

Politiikan irrallisuus ilmastovaikutusten todellisuudesta on huolestuttavaa ja kasvattaa maailmanlaajuisesti sekä fyysisiä riskejä että siirtymäriskejä. Yhdysvallat on maailman toiseksi suurin saastuttaja, ja sen rooli kansainvälisessä ilmastopolitiikassa ja erityisesti suhteessa Kiinaan on kriittinen. Yhdysvallat on jo nyt jäämässä jälkeen omasta ilmastolupauksestaan vähentää päästöjä 50–52 prosenttia vuoteen 2030 mennessä. Päästöt ovat olleet Yhdysvalloissa ja koko maailmassa ennätykselliset, ja sekä äärimmäiset sääilmiöt että energiasiirtymän vauhti vaikuttavat jo Yhdysvaltain talouteen ja äänestäjiin. Lisäksi suuri osa geopolitiikasta liittyy vihreään teknologiaan ja kriittisten raaka-aineiden saatavuuteen. 

Panokset näissä vaaleissa ovat korkeat. Harrisin presidenttikausi todennäköisesti vahvistaisi ja edistäisi Yhdysvaltain talouden hiilestä irtautumista, kun taas Trumpin toinen kausi keskittyisi jo olemassa olevan sääntelyn purkamiseen. Tämä ei todennäköisesti pysäyttäisi siirtymää kokonaan mutta hidastaisi sitä huomattavasti ja vaikuttaisi myös globaaliin ilmastopolitiikkaan. Paljon riippuu myös kongressin voimatasapainosta, sillä istuvan presidentin toimivalta on yksinään rajallinen. 

Tällä hetkellä näyttää siltä, että meidän on odotettava vaalien tulosta ja katsottava sitten, mitä Yhdysvaltain ilmastopolitiikalle todella tapahtuu seuraavalla presidenttikaudella. Vaalitulos ei määritä tulevien vuosien suuntaa ainoastaan Yhdysvalloissa vaan myös koko maailmassa.