Vastuullisen sijoittamisen suosio on kasvanut tasaisesti viime vuosina, sillä yhä useampi sijoittaja ei ole valmis laittamaan rahojaan mihin tahansa yhtiöön tai rahastoon, vaan haluaa ottaa sijoituksissaan huomioon ympäristöön, yhteiskuntavastuuseen ja hyvään hallintotapaan (ESG) liittyvät tekijät. Saattaa kuitenkin tuntua monimutkaiselta aloittaa sijoittaminen vastuullisuutta painottaviin rahastoihin, joita kutsutaan joskus vihreiksi rahastoiksi.
Lue seuraavaksi lisää siitä, miten erilaiset vastuulliset sijoitusrahastot luokitellaan EU:ssa ja mikä tekee sijoituksesta aidosti vihreän.
EU:n kestävien sijoitusten luokitus apunasi
Olet ehkä kuullut puhuttavan 6, 8 ja 9 artiklasta? Ne liittyvät sijoitusrahastojen luokitteluun ja kestävyyteen liittyvien tietojen antamisesta rahoituspalvelusektorilla annettuun asetukseen (SFDR), joka on hyvä tuntea. Tämä EU-asetus auttaa sijoittajia ymmärtämään, miten kestävä jokin rahoitustuote todella on. Siinä määritellään, mitä kestävyystietoja rahaston on annettava.
SFDR-asetuksessa sijoitusrahastot jaetaan kolmeen luokkaan: 6 artiklan, 8 artiklan ja 9 artiklan mukaiset rahastot.
6 artiklan mukaiset rahastot: Nämä rahastot eivät pyri erityisesti edistämään ympäristöön tai yhteiskuntaan liittyviä ominaisuuksia, eikä niitä voida luokitella kestäviksi. Rahastojen on kerrottava läpinäkyvästi, että ne eivät edistä kestävyystekijöitä.
8 artiklan mukaiset rahastot: Näitä kutsutaan joskus ”vaaleanvihreiksi” rahastoiksi. Ne edistävät ympäristöön ja/tai yhteiskuntaan liittyviä ominaisuuksia, mutta se ei ole niiden tärkein tavoite. Näiden rahastojen on annettava tietoa siitä, miten ne edistävät kestävyystekijöitä ja ottavatko ne huomioon ympäristöön ja yhteiskuntaan kohdistuvat haitalliset vaikutukset.
9 artiklan mukaiset rahastot: Näitä kutsutaan joskus ”tummanvihreiksi” rahastoiksi, joiden tärkein tavoite on vastuullinen sijoittaminen. Ne edustavat vastuullisuuden korkeinta tasoa ja niiden on annettava tietoa rahaston kestävästä sijoitustavoitteesta.
