Mitä nettonolla tarkoittaa?

Nettonolla-käsitettä käytetään puhuttaessa kasvihuonepäästöjen vähentämisestä, hiilidioksidipäästöt mukaan lukien. Nettonollapäästöillä tarkoitetaan sitä, että ilmakehästä poistetaan tuotettuja kasvihuonepäästöjä vastaava määrä päästöjä, jolloin kasvihuonekaasujen nettovaikutus ilmastoon on nolla. 

Mistä nettonolla-käsite on saanut alkunsa?

Nettonollasta tuli kuuma puheenaihe ilmastonmuutoksen torjunnassa, kun nettonollapäästöt asetettiin Pariisin ilmastosopimuksen tavoitteeksi vuonna 2015. Pariisin ilmastosopimus muodostaa kansainvälisen perustan ilmastonmuutoksen torjumiselle. Sopimuksessa kuvataan maailmanlaajuiset tavoitteet kasvihuonepäästöjen vähentämiselle. 

Mitä päästölaskennassa otetaan huomioon?

Nettonollan saavuttaminen on monimutkaisempaa kuin luulisi. Huomioon on otettava monia tekijöitä – ei pelkästään ne tekijät, joita pystytään hallitsemaan suoraan.

Lisäksi nettonolla kattaa kaikki kasvihuonekaasut, ei pelkästään hiilidioksidia, joka on tunnetuin kasvihuonekaasu. Sen lisäksi on olemassa kuusi muuta kasvihuonekaasua, kuten metaani ja dityppioksidi, jotka kaikki otetaan huomioon nettonollan laskennassa. 

Kasvihuonekaasuja on siis yhteensä seitsemän, ja ne ovat hiilidioksidi (CO₂), metaani (CH₄), dityppioksidi (N₂0), fluorihiilivedyt (HFC-yhdisteet), rikkiheksafluoridi (SF₆), typpitrifluoridi (NF₃) ja perfluorihiilivedyt (PFC-yhdisteet). Laskelmissa nämä kaasut muunnetaan hiilidioksidiekvivalenteiksi (CO₂ e).

Lisäksi päästöt jaetaan kolmeen luokkaan esimerkiksi sen perusteella, miten ne liittyvät asianomaiseen yritykseen tai organisaatioon, ja missä päästöt tapahtuivat. Nettonolla sisältää sekä suorat että epäsuorat kasvihuonepäästöt, minkä vuoksi laskelmista voi tulla varsin monimutkaisia. 

Suoria päästöjä kutsutaan scope 1 -päästöiksi ja epäsuoria päästöjä scope 2- tai scope 3 -päästöiksi. Nettonollaan pyrittäessä on otettava huomioon kaikki luokat, jotta kasvihuonepäästöjä voidaan vähentää kattavasti. 

Tarkastellaan näitä kolmea luokkaa tarkemmin: 

Scope 1 -päästöt: 

Kuten edellä mainittiin, suoria päästöjä kutsutaan scope 1 -päästöiksi. Ne ovat peräisin asioista, jotka yritys omistaa tai joita se hallitsee suoraan, kuten rakennuksista, tehtaista ja ajoneuvoista. 

Scope 2 -päästöt: 

Scope 2 -päästöiksi kutsutaan epäsuoria päästöjä, jotka ovat peräisin lähteistä, joita yritys ei hallitse suoraan, mutta joihin se silti vaikuttaa. Hyviä esimerkkejä ovat yrityksen ostamat sähkö, lämmitys ja jäädytys. Jos yritys ostaa sähköä hiilivoimalasta, joka tuottaa kasvihuonepäästöjä, nämä ovat scope 2 -päästöjä.

Scope 3 -päästöt:

Myös scope 3 -päästöt ovat epäsuoria, mutta ne kattavat yrityksen koko arvoketjun. Esimerkkejä ovat päästöt, jotka syntyvät liikematkustamisesta, liikenteestä ja yrityksen myymien tuotteiden tai palvelujen käytöstä. Näiden päästöjen seuranta ja hallinta on usein haastavaa, sillä niihin liittyy toimintaa, jota yritys ei hallitse suoraan, mutta johon se silti vaikuttaa. 

Nordean kaltaisen pankin lainat ja sijoitukset kuuluvat scope 3 -päästöihin. Kun Nordea lainaa rahaa yritykselle, se ottaa vastuulleen osan kyseisen yrityksen aiheuttamista päästöistä. Näitä päästöjä pidetään epäsuorina, koska ne ovat seurausta toiminnasta, johon pankki vaikuttaa rahoituksen ja sijoitusten kautta, mutta jota se ei suoraan hallitse.